Tilanne nimeltä patti

Käytiin taas tänään heti aamusta peijaksen lastentautien polilla. Eliaksellahan oli pari kuukautta sitten outo patti reidessä, tämä patti ultrattiinkin pariin kertaan ja todettiin ihan harmittomaksi, mitään tarkkaa diagnoosia ei tuohon saatu. Patti katosikin itsestään eikä sitä ole sen jälkeen (onneksi!) näkynyt. Juhannuksena huomasin Eliaksen nivusissa kuitenkin uuden patin. Alkuviikosta soitin peijakseen ja saatiin jo täksi päiväksi aika. Otettiin mitat ja näin 6½kk iässä herralla oli pituutta 70,4cm ja painoa 7370g. Hauska sattuma, sillä itse olen ollut 6kk neuvolassa 27.06.1994, eli tasan 20v sitten ja pituutta itselläni on silloin ollut 70cm ja painoa 7370g, eli Elias on ihan täsmälleen saman kokoinen kun itse olen 20v sitten ollut! Mutta siihen pattiin kuitenkin, lääkäri tunnusteli pattia hetken ja oli sitä mieltä että se on ihan normaali imusolmuke, joka tuntuu vaan hyvin kun Elias on niin hoikka, eli tuolle patille ei tarvitse tehdä mitään, huh!

Jonkinaikaa juteltiin Eliaksen painosta, kovin hoikka poikahan tuo tuppaa olemaan, ja on aina ollutkin. Ei ikinä ole ollut semmonen pyöreä mitä vauvat yleensä ovat. Neuvolassa ei ikinä olla oltu huolissaan painosta, mutta tämänpäiväinen lääkärisetä oli sitä mieltä että ruokaluskallinen öljylisää joka ruokaan pitäis aloittaa, että jos paino ei nouse niin sit pitää varmaan tutkia mistä se johtuu. Aloitettiin siis heti kotiin päästyä lisäämään aamupuuroon lusikallinen ruokaöljyä ja kattellaan mitä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Tällähetkellä paino meni siis -20 käyrillä. Itse luulen että tuo hoikkuus johtuu vaan siitä että Elias on niin hirmu vilkas ja energinen, hetkeäkään ei tyyppi ole paikoillaan hereillä ollessa (hyvä jos on paikoillaan unissakaan....) joten energiaa kuluu kyllä hirveästi, vaikka Elias syökin isoja annoksia. Noh, näillä mennään, öljyä lisäillään nyt ruokaan ja toivotaan että sillä saataisiin vähän lisäenergiaa tyypille. Elias on kuitenkin ihan iloinen, energinen ja reipas oma itsensä ja se on pääasia. ♥

6kk plakkarissa

Niin se aika menee ja Eliaksellakin tuli jo hurjat 6kk täyteen perjantaina 13.06. Neuvolassa käytiin mittailemassa ja punnitsemassa ja painoa herralta löytyi 7345g ja pituutta 67cm, juteltiin aika pitkään myös tuosta että N lähtee inttiin nyt heinäkuussa. Sisimmässäni tiedän kyllä että pärjätään tuo aika Eliaksen kanssa ihan hyvin kahdestaankin, mulla on kuitenkin senverran hyvä tukiverkosto ja paljon innokkaita hoitajia ympärillä, hirveä ikävä kyllä tulee sitä en kiellä ja varmasti tuntuu oudolta olla sitten isossa asunnossa ihan "yksin". Mutta lähinnä siis juteltiin siitä että miten säilyttää isi Eliaksen mielessä, ettei alkaisi vierastamaan. Varmasti skype ainakin kovassa käytössä. Mitään moitittavaa ei pikkumiehestä neuvolassa löytynyt, hirveä meno päällä (no millois tuolla ei olis....), ei meinannut mittojen ottamisesta tulla mitään kun elias vaan pyöri ympäriinsä ja oli sitä mieltä että hän nyt lähtee pois tästä pöydältä. Kovasti sai kehuja konttaustreeneistään, ei siinä enää pitkään mene niin meillä mennään ja kovaa!

pitäis vissiin taas kaivaa kamera esille niin ettei tulis vaan näitä kännykkäkuvia.... :)

Kamalan ihana synnytys

Päätin minäkin nyt raapustella synnytyskertomukseni tänne, näin puoli vuotta "myöhässä".

Koko raskausaika oli todella helppo, ihan alkuviikkoina oli pientä pahoinvointia joka ilmeni lähinnä niin että saatoin oksentaa ihan yhtäkkiä ilman mitään varoitusta. Voin näin jälkeenpäin sanoa että hirveällä helteellä ei kannata oksentaa autoon helsingin keskustan ruuhkassa.....sai kyllä tokijos toisenkin tuuletella autoa sen jälkeen ;) Pahoinvoinnit onneksi menivät ohi ihan parissa viikossa ja pääsin taas nauttimaan elämästä ilman oksennusvaaraa. Loppuraskaudesta alkoivat jalat kipeytymään töissä, mutta ihmekkös tuo jos seisoo 8h työpäiviä.

Kun raskaus oli noin helppo niin synnytys jännitti todella paljon, ja olin ihan varma että se kestää suunnilleen monta päivää ja on tosi vaikea. Kuinkas kävikään. Raskauden ensimmäiset supistukset alkoivat ke-to välisenä yönä. Ikinä ei ole tehnyt niin kipeetä ja siinä sitten tulikin vietettyä yö vuoronperään asunnossa ympäri ravaillen ja kuuman suihkun alla istuen. Aamulla supistukset sitten hävisivät ja pääsin vihdoinkin peiton alle vetelemään sikeitä. Torstai päivä meni rauhallisissa merkeissä eikä supistuksista ollut tietoakaan, kunnes taas illalla kun olin menossa nukkumaan niin ne pirun supistukset palasivat. Tällä kertaa vaan tuplasti hirveämpänä kun edellisyönä. Siinä sitä sitten taas juostiin ympäri taloa ja istuskeltiin kuumassa suihkussa yön läpi. Yritin pitkittää lähtöä mahdollisimman pitkään koska en halunnut että minut käännytetään sairaalasta takasin kotiin, torstai-aamuna kuitenkin sanoin N että nyt se on sitten menoa, en pystynyt enää olemaan niiden supistusten kanssa. Soittelin ensin kätilöopistolle jonne minun oli tarkoitus mennä synnyttämään, sieltä kuitenkin sanottiin vaan että "ihan täyttä ei mahdu", siispä seuraavaksi soittoa naistenklinikalle jonne mahduttiin paremmin kun hyvin. Löydettiin perille ja saatiin huone, kätilö tutki ja totesi että olen jo 4cm auki. Pari tuntia pompin jumppapallon päällä ja vetelin ilokaasua (ja söin tupla-suklaapatukoita ja join kokista.....) kunnes sain sen, ah niin ihanan, epiduraalin. Epiduraalin jälkeen oli aika nopeesti vintti pimeenä ja seuraavan kerran heräsinkin yhden aikaan yöllä niin hirveään ponnistustarpeeseen ettei ole tosikaan. Siitä sitten taas lääkäriä paikalle, hoitohenkilökunta jo vähän varoitteli että saattaa kyllä mennä vielä hetki että yleensä kuulema ensisynnyttäjillä menee ponnistusvaiheeseen about tunti. 9min myöhemmin syntyi meidän pieni mies, tuo niin tärkeä ja rakas pieni ihminen ♥

Eli näin tiivistettynä voisin sanoa että menin sairaalaan lähinnä nukkumaan. Vähän harmittaa että olin synnytyksen jälkeen niin kovissa lääkehöyryissä (pää meni ihan sekasin ilokaasusta, ja epiduraalia lisättiin N mukaan 4 kertaa) etten oikein tajunnut mistään mitään enkä osannut Eliastakaan oikein mitenkään hoitaa. En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään huonona äitinä sen perusteella että otin kaikki mahdolliset kivunlievittäjät mitä minulle tarjottiin, päinvastoin jaksoinpahan hyvin sitten keskittyä pieneen ihmeeseemme hyvin seuraavan päivän ajan kun olin ennen synnytystä ja sen jälkeen levännyt oikein kunnolla :) Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan todella positiivinen fiilis ja sainkin hieman kummaksuvia katseita kun hoitohenkilökunnan varmistellessa että eikai minulle jäänyt mitään traumoja, tokasin vaan iloisesti että ei jäänyt, voisin vaikka heti mennä uudestaan synnyttämään!

Mutta kuten sanottu, meidän kohdalla synnytys ei ollut ihanan kamala niin kun suurimmalla osalla tuntuu olevan, vaan meidän kohdalla se oli kamalan ihana.

Hammassärkyä

Jee, meillä on hammas! Tai noh, ½ hammas ja toinen hampaanalku. Kuumetta ei hampaat onneksi ole pukanneet mutta meidän pikku auringonpaisteesta on tullut oikein känkkäränkkä. Ruoka ei oikein maistu eikä päiväunistakaan meinaa tulla mitään (ennen 4h päiväunia nukkunut tyyppi nukkyy nykyään just ja just sen 2h....) joten en yhtään ihmettele jos vähän kiukuttaa.

Neuvolassa käytiin viime perjantaina lääkäritarkastuksessa ja pituutta löytyi 66cm ja painoa 7115g - jee, 7kg yli mentiin siis! :) Mitään muutakaan valittamista ei löytynyt. 

Viimeviikonloppuna oltiin famon luona yötä, kun lähdettiin illaksi ulos kavereiden kanssa ulos juhlimaan valmistuneita kavereita. Tosi kiltisti oli pikkumies ollut, nukahti nopeasti ja nukkui melkein koko yön heräämättä. Itsekkin mentiin siis N kanssa yöksi N äidille, joten ihan yksin ei pikkumies kuitenkaan yökyläillyt vielä. 

Varattiin myös viimeviikolla aurinkoloma Rodokselle, ihanaa! Nyt otetaankin mielellään kaikenlaisia matkavinkkejä vastaan! Vähän jännittää että miten matkustaminen noin pienen ihmisen (Elias matkan aikaan 8kk) kanssa sujuu. Lähdetään isäni perheen kanssa lomalle ja vähän harmittaa ettei N pääse mukaan auringosta nauttimaan, kun hän on silloin armeijassa, mutta ehkä me päästään sitten perheen kesken lomailemaan kun N on armeijan käynyt. Varmasti tulee kiva loma näinkin.