Syysvaatepähkäilyä

Iltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä, olen hyvin ehtinyt miettimään pikkumiehen syyspukeutumista ja täytyy myöntää että olen kyllä ihan hukassa! Alkuperänen ajatus oli että yritetään vielä tämä syksy pärjäillä ilman mitään sen hienompia välikausivaatteita ja ostetaan talveksi sitten hyvä haalari (ja sattumalta löysinkin jo mitä ihanimman talvihaalarin ♥) - nyt olen kyllä kuitenkin vähän miettinyt että jos sitä kuitenkin jonkin välikausihaalarin jäbälle hankkisi. Me ei kovin paljoa olla ulkona oltu niin että Elias ryömisi maassa vaan enemmänkin sitten käyty keinumassa ja käyty lenkkeilemässä niin että Elias on istunut rattaissa, joten ajattelin että takki riittää. Jos sitä jonnekkin hiekkalaatikolle tahtoo mennä, tai jos jäbän pistää muuten maahan ryömimään niin haalari varmaankin olis käytännöllisempi? Tällähetkellä meillä tosiaan on lindexistä ostettu takki ja pipo, h&m tennarit ja cittarista ostetut lapaset käytössä. 

Toinen mitä on tullut pohdiskeltua, että mistä syksyki kengät/töppöset tms tuollaiselle joka nousee kyllä jokapaikkaan seisomaan tukea vasten, muttei kuitenkaan vielä kävele vaan konttaa? Yritin netistä selailla jotain töppösiä jotka kestäisivät vettä ja pysyisivät hyvin jalassa konttaamisesta huolimatta, mutta vielä en ole mitään hyvää löytänyt.

Mielipiteitä ja vinkkejä otetaan vastaan! Kannataisko jo nyt hankkia joku välikausihaalari vaiko vasta keväällä kun Elias jo todennäkösesti kävelee ja enemmänkin touhutaan pihalla? Ja mistä kengät tai töppöset maassa konttaavalle vauvalle?

Räkäinen juttu

Nyt se saapui meillekkin, nimittäin joku ikävä syysflunssa! Itselläni ei onneksi ole vielä mitään mutta Elias on 38 asteen kuumeessa ja aika räkänen. Kovin tukala olo taitaa pienellä olla kun on aika itkunen ja kitisee kokoajan, onneksi ei näytä unta haittaavaan ja yöt ja päikkärit on onneksi menneet hyvin.

Kovasti mietin miten pienen oloa voisi helpottaa, kunnes muistin kaapissa lojuvan Babyvac nenäimurin jonka äitini toi meille työpaikaltaan eliaksen ollessa pienempi. Tuo on siis vastaava kun kovin suositulta vaikuttava nenäfrida, mutta babyvac kiinnitetään imuriin kiinni. Imuriin kiinnittäminen ei ainakaan omaan korvaan mitenkään kovin mukavalta kuulosta ja vähän mietinkin että uskallanko edes testata, mutta kun ei muutakaan ollut käytettävissä niin pakkohan se oli. Aivan loistava laite ja kyllä toimii! Ihanaa kun sain pojan nukkumaan ilman että hengitys on raskasta ja rohisee. Eihän tuo tietenkään sitä rään muodostumista estä, mutta tuo kyllä hetkellistä helpostusta tukkoiseen olotilaan.

Jos joku tästä kiinnostui niin babyvacia saa ostettua ainakin Yliopiston apteekista, ja joissakin muissakin apteekeissa olen nähnyt myytävän.

Materialismirakkaus

...tälläkertaa hehkutukset ja ihastelut kohdistuu meidän uusiin rattaisiin. Meille nimittäin tänään kotiutui Emmaljunga Scooter 2.0 rattaat applen värisenä. Ai että mä tykkään noista, niin kivan näköiset ja ennenkaikkea tuo väri ♥

Muutama kriteeri löytyi kun alettiin rattaita etsimään:

- Helppokulkuisuus erilaisissa maastoissa, lenkkeillään paljon koirien kanssa joten rattaiden pitää kulkea hyvin eteenpäin muuallakin kun ihan tasaisella tiellä

- Koko, rattaiden tulee taittua senverran pieneksi että mahtuvat pieneenkin tilaan ilman sen kummempaa survomista

- Pitkäikäisyys, ei haluta heti ostaa uusia rattaita joten näissä matkustaa sitten vähän isompanakin jos on tarve

- Hinta

- Väri

Väsynyt pieni matkustaja uusien rattaiden kyydissä

Heti käytiin testiajelemassa jumbossa ja flamingossa ja ihan yllätyin siitä miten älyttömän kevyet nuo on työntää! Kovasti mietin ennen noiden ostamista että ostanko nuo 2.0 vai s-mallin jossa on kääntyvät etupyörät. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että kun meillä yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se että pääsee vähän karkeammassakin maastossa kulkemaan niin nuo pienet kääntyvät etupyörät on ihan turhake. Ihanan pieneen tilaan nuo myös menevät. Meillähän tosiaan Emmaljunga Duo Edge sport-rungolla yhdistelmävaunuina ja niiden lastaaminen autoon ja pois autosta on aina aikamoinen show kun meillä puolet auton takakontista täyttyy koiranhäkistä. Scootterit mahtuivat ihan heittämällä takakonttiin ja vielä olisi lisää tilaakin jäänyt. Kovasti tykkään myös tosta kääntyvästä työntöaisasta...tulee varmasti huomattavasti helpottamaan meidän bussimatkailua kun ei muiden matkustajien tarvitse töniä työntöaikaa bussista poistuessaan.

Näin päivän jälkeen sanoisin että miinusta rattaissa on hurjan pieni tavarakori ja renkaat. Tuo rengas-juttu tosin myös on varmaan aika makuasia, itse tykkään kovasti noista meidän Duo Edgejen kuulalaakeroiduista ilmakumipyöristä ja nämä kevytpyörät tuntuvat noiden ilmakumipyörien jälkeen noh, todella muovisilta.

Mä olen ihan yksinkertaisesti taivaissa tällähetkellä, aivan mielettömän kivat rattaat!

Ihmeellinen imetystee

Minulla on ihan alusta asti ollut tarkoitus imettää mahdollisimman pitkään, mieluiten sinne vuoden paikkeille asti niin että rintamaidosta siirryttäisiin suoraan "tavismaitoon". Viime aikoina maidontulo minulla on kuitenkin alkanut vähentymään, kun Elias ei oikeastaan ole rinnalla kun vaan silloin kun on menossa nukkumaan, ja vähentyi melkein siihen pisteeseen ettei sitä maitoa tullut juuri ollenkaan. Kaveri sitten vinkkasi imetysteestä, joka oli hänellä itsellään auttanut. Yleensä olen aika epäileväinen kaikenlaisia yrttijuttuja kohtaan, mutta nyt aloin jo olemaan epätoivon partaalla joten päätin sitten kokeilla tätä. Käytiin viimeviikolla kampissa bebes liikkeessä josta sitten tarttui mukaan Weledan imetystee. Tee sisältää siis erilaisia yrttejä (mm. anista, kuminaa, fenkolia, sarviapilan siemeniä ja sitruunaverbanaa) jotka vaikuttavat maidontuotantoon maitoa lisäävästi. Toinen asia mikä vähän pisti mietityttämään kun pakkauksen ohjeita lueskelin oli tuo päivittäin annosmäärä, teetä tulisi juoda 3-6 kupillista päivässä. Itse olen ihan hullu juomaan teetä joten kyllä tuo 3 kupillista päivässä menee ihan hyvin, mutta 6 kupillista kuulostaa jo omaankin korvaan aikamoiselta määrältä!

kuva lainattu täältä.

Kotona olin kuitenkin innokkaana avaamassa pakkausta ja kokeilemassa teetä. Aikamoinen järkytys tuli vastaan kun avasin teepaketin, nimittäin ainakin minun nenääni tuo tee haisee aivan järkyttävältä! Semmonen tosi paksu lakritsin haju, yök. Entistä epäileväisempänä päätin sitten kuitenkin maistaa tuota, ja maku ei oikeastaan ollutkaan hassumpi. Ei nyt mitään superhyvää mutta kyllähän tuota juo. Nyt olen tuota teetä litkinyt about 4 päivän ajan ja voin ilokseni todeta että ainakin täällä se on oikeasti toiminut! Maitoa tulee taas tosi hyvin eikä tarvitse edes miettiä korvikkeeseen turvautumista, jee! :) Ainakin tämä imetystee saa meiltä ehdottomasti peukutukset, ihan huippujuttu!

Löytyykö muilta kokemusksia imetysteestä? Minkälaisia? :)

Kahdestaan

Käytiin maanantai-aamuna saattamassa N junalle, eli ollaan nyt Eliaksen kanssa oltu ihan kahdestaan 3 päivää. Hyvin on päivät sujuneet kun on päivisin ollut ohjelmaa. Iltaisin sitten on kyllä paikoittain ollut tosi yksinäistä kun olen yksin ollut hereillä, olen täällä säpsähdellyt pienimpiäkin kolahduksia. Naapurit ovat vielä kolistelleet tavallista enemmän, niin että kuulostaa ihan siltä että meidän yläkerrassa olisi joku....minä ja mun vilkas mielikuvitus! Ikävä on kova, sitä ei voi kieltää, onneksi Elias pitää äidin hyvin puuhakkaana niin ei liikaa ehdi miettimään. Tämä tulee olemaan pisin aika mikä ollaan N kanssa oltu erossa koko meidän seurustelun aikana....kyllähän siinä tulee vähän orpo olo kun on niin tottunut siihen että se toinen on aina vierellä. Onneksi nykyaikana on kännykät, tietokoneet ja tabletit ja kaikenmaailman ohjelmat minkä avulla voi virtuaalisesti jutella niin päästään kuitenkin iltaisin vähän höpöttelemään siitä miten kunkin päivä on sujunut.

Onneksi minulla on ihania ystäviä joista useampikin on tarjoutunut pitämään seuraa jos aika käy liian yksinäiseksi. Yksikin suht tuore äitituttavuus tarjoutui tulemaan vaikka yökylään tms jos alkaa liikaa pelottamaan illalla. Ihanaa että tälläisiä ihmisiä on olemassa ♥

Eilen käytiin kaverin ja hänen poikansa (samana päivänä syntynyt kun Elias) kanssa lintsillä ihmettelemässä. Käytiin muutamassa ilmasessa laitteessakin ajelemassa. Kovasti tykkäsivät kyllä pojat ja olivat ihan innoissaan kun pyörittiin ympyrää karusellissa. Ei noin pieni vauva tietenkään vielä oikein mitään saa irti tuosta lintsikäynnistä, mutta hauska kokemus kyllä oli.

Joulukuisten 2013 tapaaminen

Ei ihan mennyt kun strömsössä, mutta hauskaa oli siitä huolimatta! Ollaan facebookin joulukuiset 2013-ryhmässä suunniteltu suurempaa tapaamista kesälle. Päiväksi valikoitui tämä päivä ja iso joukko äitejä vauvoineen oli tulossa. Sitten alkoikin yksi kerrallaan perumaan tuloaan, joten loppujenlopuksi meitä oli paikanpäällä huimat 3kpl. Ei se tosin menoa haitannut, ja oli tosi kiva nähdä Eliaksen ikäisiä vauvoja. Istuskeltiin ensin puistossa, sitten käytiin kahvilla vauvojen nukkuessa, sen jälkeen yhden piti lähteä kotiinpäin mutta me käytiin vielä Eliaksen ja toisen äidin ja hänen päivälleen Eliaksen kanssa samanikäisen pojan kanssa helsingin keskustassa shoppailemassa.

En yleensä löydä alennusmyynneistä mitään, mutta tälläkertaa ei kyllä ollut turha reissu! Tulevaa ulkomaanmatkaa silmälläpitäen mukaan tarttui Eliakselle 3 shortsit, 2 t-paitaa, body ja college housut. Hintaa ostoksille kertyi huimat 25,95€ kun nämä normaalihintasena olisivat maksaneet yhteensä 56,65 eli sain nuo oikeastaan puoleen hintaan! Nyt on tämä mamma tyytyväinen ;) Yks ihana huppari jäi vielä kaupan hyllylle odottelemaan, kun en niin hirveästi viitsinyt shoppailla samalla kertaa...mutta taidan kuitenkin tässä joku päivä vielä kipaista hakemassa Eliakselle tuon hupparin.



Tänään Elias myös otti ensimmäiset konttaus-askeleensa! Johan sitä olikin jo odoteltu kun niin kovasti on tyyppi harjoitellut konttaus-asennossa olemista. Vähän alkoi kyllä myös äitiä hirvittämään samalla; sitten kun pikkumies oppii kunnolla konttaamaan niin saan juosta sen perässä kahta kauheammin! Hyvä kun nytkään pysyn perässä.

Viikonloppu alkoi kivasti, mutta samalla ollaan kyllä hieman haikeissa fiiliksissä viettämässä loppuviikonloppua. N nimittäin lähtee inttiin 200km maanantaina ja sitten ei nähdäkkään vähään aikaan. Hieman jännittää että miten sujuu sitten arki Eliaksen kanssa iha kahdestaan, vaikka kyllä sisimmässäni tiedän että hyvin me pärjätään. Ollaan kuitenkin päivisin suurimmaksi osaksi oltu ihan kahdestaan Eliaksen kanssa N ollessa töissä. Uskon kuitenkin että iltasin saattaa kyllä ikävä ja yksinäisyys alkaa vaivata. Onneksi minulla on ihana, vahva tukiverkosto ympärillä ja yhdeltä jos toiseltakin olen jo saanut yökyläkutsuja jos tulee liian yksinäinen olo. Onni on ihanat ihmiset ympärillä ♥

Tilanne nimeltä patti

Käytiin taas tänään heti aamusta peijaksen lastentautien polilla. Eliaksellahan oli pari kuukautta sitten outo patti reidessä, tämä patti ultrattiinkin pariin kertaan ja todettiin ihan harmittomaksi, mitään tarkkaa diagnoosia ei tuohon saatu. Patti katosikin itsestään eikä sitä ole sen jälkeen (onneksi!) näkynyt. Juhannuksena huomasin Eliaksen nivusissa kuitenkin uuden patin. Alkuviikosta soitin peijakseen ja saatiin jo täksi päiväksi aika. Otettiin mitat ja näin 6½kk iässä herralla oli pituutta 70,4cm ja painoa 7370g. Hauska sattuma, sillä itse olen ollut 6kk neuvolassa 27.06.1994, eli tasan 20v sitten ja pituutta itselläni on silloin ollut 70cm ja painoa 7370g, eli Elias on ihan täsmälleen saman kokoinen kun itse olen 20v sitten ollut! Mutta siihen pattiin kuitenkin, lääkäri tunnusteli pattia hetken ja oli sitä mieltä että se on ihan normaali imusolmuke, joka tuntuu vaan hyvin kun Elias on niin hoikka, eli tuolle patille ei tarvitse tehdä mitään, huh!

Jonkinaikaa juteltiin Eliaksen painosta, kovin hoikka poikahan tuo tuppaa olemaan, ja on aina ollutkin. Ei ikinä ole ollut semmonen pyöreä mitä vauvat yleensä ovat. Neuvolassa ei ikinä olla oltu huolissaan painosta, mutta tämänpäiväinen lääkärisetä oli sitä mieltä että ruokaluskallinen öljylisää joka ruokaan pitäis aloittaa, että jos paino ei nouse niin sit pitää varmaan tutkia mistä se johtuu. Aloitettiin siis heti kotiin päästyä lisäämään aamupuuroon lusikallinen ruokaöljyä ja kattellaan mitä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Tällähetkellä paino meni siis -20 käyrillä. Itse luulen että tuo hoikkuus johtuu vaan siitä että Elias on niin hirmu vilkas ja energinen, hetkeäkään ei tyyppi ole paikoillaan hereillä ollessa (hyvä jos on paikoillaan unissakaan....) joten energiaa kuluu kyllä hirveästi, vaikka Elias syökin isoja annoksia. Noh, näillä mennään, öljyä lisäillään nyt ruokaan ja toivotaan että sillä saataisiin vähän lisäenergiaa tyypille. Elias on kuitenkin ihan iloinen, energinen ja reipas oma itsensä ja se on pääasia. ♥

6kk plakkarissa

Niin se aika menee ja Eliaksellakin tuli jo hurjat 6kk täyteen perjantaina 13.06. Neuvolassa käytiin mittailemassa ja punnitsemassa ja painoa herralta löytyi 7345g ja pituutta 67cm, juteltiin aika pitkään myös tuosta että N lähtee inttiin nyt heinäkuussa. Sisimmässäni tiedän kyllä että pärjätään tuo aika Eliaksen kanssa ihan hyvin kahdestaankin, mulla on kuitenkin senverran hyvä tukiverkosto ja paljon innokkaita hoitajia ympärillä, hirveä ikävä kyllä tulee sitä en kiellä ja varmasti tuntuu oudolta olla sitten isossa asunnossa ihan "yksin". Mutta lähinnä siis juteltiin siitä että miten säilyttää isi Eliaksen mielessä, ettei alkaisi vierastamaan. Varmasti skype ainakin kovassa käytössä. Mitään moitittavaa ei pikkumiehestä neuvolassa löytynyt, hirveä meno päällä (no millois tuolla ei olis....), ei meinannut mittojen ottamisesta tulla mitään kun elias vaan pyöri ympäriinsä ja oli sitä mieltä että hän nyt lähtee pois tästä pöydältä. Kovasti sai kehuja konttaustreeneistään, ei siinä enää pitkään mene niin meillä mennään ja kovaa!

pitäis vissiin taas kaivaa kamera esille niin ettei tulis vaan näitä kännykkäkuvia.... :)

Kamalan ihana synnytys

Päätin minäkin nyt raapustella synnytyskertomukseni tänne, näin puoli vuotta "myöhässä".

Koko raskausaika oli todella helppo, ihan alkuviikkoina oli pientä pahoinvointia joka ilmeni lähinnä niin että saatoin oksentaa ihan yhtäkkiä ilman mitään varoitusta. Voin näin jälkeenpäin sanoa että hirveällä helteellä ei kannata oksentaa autoon helsingin keskustan ruuhkassa.....sai kyllä tokijos toisenkin tuuletella autoa sen jälkeen ;) Pahoinvoinnit onneksi menivät ohi ihan parissa viikossa ja pääsin taas nauttimaan elämästä ilman oksennusvaaraa. Loppuraskaudesta alkoivat jalat kipeytymään töissä, mutta ihmekkös tuo jos seisoo 8h työpäiviä.

Kun raskaus oli noin helppo niin synnytys jännitti todella paljon, ja olin ihan varma että se kestää suunnilleen monta päivää ja on tosi vaikea. Kuinkas kävikään. Raskauden ensimmäiset supistukset alkoivat ke-to välisenä yönä. Ikinä ei ole tehnyt niin kipeetä ja siinä sitten tulikin vietettyä yö vuoronperään asunnossa ympäri ravaillen ja kuuman suihkun alla istuen. Aamulla supistukset sitten hävisivät ja pääsin vihdoinkin peiton alle vetelemään sikeitä. Torstai päivä meni rauhallisissa merkeissä eikä supistuksista ollut tietoakaan, kunnes taas illalla kun olin menossa nukkumaan niin ne pirun supistukset palasivat. Tällä kertaa vaan tuplasti hirveämpänä kun edellisyönä. Siinä sitä sitten taas juostiin ympäri taloa ja istuskeltiin kuumassa suihkussa yön läpi. Yritin pitkittää lähtöä mahdollisimman pitkään koska en halunnut että minut käännytetään sairaalasta takasin kotiin, torstai-aamuna kuitenkin sanoin N että nyt se on sitten menoa, en pystynyt enää olemaan niiden supistusten kanssa. Soittelin ensin kätilöopistolle jonne minun oli tarkoitus mennä synnyttämään, sieltä kuitenkin sanottiin vaan että "ihan täyttä ei mahdu", siispä seuraavaksi soittoa naistenklinikalle jonne mahduttiin paremmin kun hyvin. Löydettiin perille ja saatiin huone, kätilö tutki ja totesi että olen jo 4cm auki. Pari tuntia pompin jumppapallon päällä ja vetelin ilokaasua (ja söin tupla-suklaapatukoita ja join kokista.....) kunnes sain sen, ah niin ihanan, epiduraalin. Epiduraalin jälkeen oli aika nopeesti vintti pimeenä ja seuraavan kerran heräsinkin yhden aikaan yöllä niin hirveään ponnistustarpeeseen ettei ole tosikaan. Siitä sitten taas lääkäriä paikalle, hoitohenkilökunta jo vähän varoitteli että saattaa kyllä mennä vielä hetki että yleensä kuulema ensisynnyttäjillä menee ponnistusvaiheeseen about tunti. 9min myöhemmin syntyi meidän pieni mies, tuo niin tärkeä ja rakas pieni ihminen ♥

Eli näin tiivistettynä voisin sanoa että menin sairaalaan lähinnä nukkumaan. Vähän harmittaa että olin synnytyksen jälkeen niin kovissa lääkehöyryissä (pää meni ihan sekasin ilokaasusta, ja epiduraalia lisättiin N mukaan 4 kertaa) etten oikein tajunnut mistään mitään enkä osannut Eliastakaan oikein mitenkään hoitaa. En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään huonona äitinä sen perusteella että otin kaikki mahdolliset kivunlievittäjät mitä minulle tarjottiin, päinvastoin jaksoinpahan hyvin sitten keskittyä pieneen ihmeeseemme hyvin seuraavan päivän ajan kun olin ennen synnytystä ja sen jälkeen levännyt oikein kunnolla :) Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan todella positiivinen fiilis ja sainkin hieman kummaksuvia katseita kun hoitohenkilökunnan varmistellessa että eikai minulle jäänyt mitään traumoja, tokasin vaan iloisesti että ei jäänyt, voisin vaikka heti mennä uudestaan synnyttämään!

Mutta kuten sanottu, meidän kohdalla synnytys ei ollut ihanan kamala niin kun suurimmalla osalla tuntuu olevan, vaan meidän kohdalla se oli kamalan ihana.

Hammassärkyä

Jee, meillä on hammas! Tai noh, ½ hammas ja toinen hampaanalku. Kuumetta ei hampaat onneksi ole pukanneet mutta meidän pikku auringonpaisteesta on tullut oikein känkkäränkkä. Ruoka ei oikein maistu eikä päiväunistakaan meinaa tulla mitään (ennen 4h päiväunia nukkunut tyyppi nukkyy nykyään just ja just sen 2h....) joten en yhtään ihmettele jos vähän kiukuttaa.

Neuvolassa käytiin viime perjantaina lääkäritarkastuksessa ja pituutta löytyi 66cm ja painoa 7115g - jee, 7kg yli mentiin siis! :) Mitään muutakaan valittamista ei löytynyt. 

Viimeviikonloppuna oltiin famon luona yötä, kun lähdettiin illaksi ulos kavereiden kanssa ulos juhlimaan valmistuneita kavereita. Tosi kiltisti oli pikkumies ollut, nukahti nopeasti ja nukkui melkein koko yön heräämättä. Itsekkin mentiin siis N kanssa yöksi N äidille, joten ihan yksin ei pikkumies kuitenkaan yökyläillyt vielä. 

Varattiin myös viimeviikolla aurinkoloma Rodokselle, ihanaa! Nyt otetaankin mielellään kaikenlaisia matkavinkkejä vastaan! Vähän jännittää että miten matkustaminen noin pienen ihmisen (Elias matkan aikaan 8kk) kanssa sujuu. Lähdetään isäni perheen kanssa lomalle ja vähän harmittaa ettei N pääse mukaan auringosta nauttimaan, kun hän on silloin armeijassa, mutta ehkä me päästään sitten perheen kesken lomailemaan kun N on armeijan käynyt. Varmasti tulee kiva loma näinkin.

Pesukone-suosituksia kiitos!

Noh, nyt se sitten tapahtui....meidän pyykinpesukone sanoi itsensä irti :( Meillä on onneksi kyllä pyykkitupa talonyhtiössä mutta en siellä mitenkään tosi mielelläni ramppaisi kun se on tuo varsin vilkkaan pikkuherran kanssa hieman haasteellista. On tässä tullut huomattua että ihan järjetön määrä likasta pyykkiä tulee kyllä kahdesta aikuisesta ja vauvasta....hitsit :D

Joten jakakaas nyt kaikki niin hyvät kun huonotkin kokemuksenne pyykinpesukoneista! Hakusessa olis mahdollisimman edullinen mutta samalla tehokas pesukone, joka ei parista koirankarvasta "säikähtäis" koirankarvoja meillä nimittäin on kokoajan jokapaikassa. Niin ja mitä pienempi hinta sen parempi :)

Pakko vielä laittaa tähän loppuun tämä; harjasin eilen tämän kasan tuosta meidän karvattomammasta koiruudesta...... :)

Äiti-vauva ryhmässä!

Vihdoinkin sain aikaseks herätä "aikasin" aamulla ja raahautua helsingin keskustaan heti aamusta, me nimittäin käytiin Eliaksen kanssa ekaa kertaa äiti-vauva ryhmässä! Kyseessä oli tyttöjen talon nuorten äitien ryhmä. Muut lapset oli jo vähän vanhempia kun Elias mutta se ei menoa haitannut. Ihanan rento tunnelma ja tosi mukavia ohjaajia. Jutusteltiin vähän niitä näitä suurin osa tunnista ja lopuksi ohjaajat pitivät vielä pienen muskarin. Varmasti mennään uudestaankin pikkumiehen kanssa, senverran kivaa oli....ja hyvin tehokas väsyttäjä tais olla koska Elias simahti heti kotimatkalla vaunuihin :)

Pääsiäinen 2014

Meillä vietettiin pääsiäinen ihan vaan kotosalla tänävuonna, sunnuntaina N kävi isovanhempiensa luona ja sillä aikaa pistettiin N äidin kanssa meidän olkkari ihan uusiks. Hitsit että siitä tuli hieno! Tänään käytiin koko porukka mun mummilla syömässä, olipas kiva pitkästä aikaa istua ihan valmiin ruokapöydän ääreen kun ei mitään tarvinnut tehdä ja ihan superhyvää ruokaa tuli vaan eteen :) Kamera koki jonku ihmeparantumisen tässä viikonlopun aikana joten oonkin jo ehtinyt räpsimään tässä melkein 1000 kuvaa pääsiäisen aikana :D Elias nukku päikkärit kyläilyn aikana ja sillä aikaa istuskeltiin koirien kanssa mummin terassilla auringonlämmöstä nauttien, ihanaa ♥ Tässäpä teille siis viikonlopun kuvasatoa

Ei meidän koirat kerjää.....eiku.....

Pääsiäisen jälkimainingit

Uusi olkkari ♥ Harmi ettei ennen-kuva löydy. Tuo Eliaksen keinun takana oleva seinä oli ennen ällön punainen ja nojatuolien tilalla meillä oli ihan hirveä sohvanrotisko. Uusi sohva on tarkotus hankkia jossainvaiheessa mutta kunnes saadan tarpeeksi rahaa sohvan hankkimiseen niin saa nojatuolit kelvata ;)

Messuilua

Kuten erittäin moni muukin, niin piipahdettiin mekin lapsimessuilla viime viikonloppuna. Sain shoppailuhaluni onneksi hillittyä, eikä mukaan tarttunut kun muutama ihan tarpeellinen juttu. Oikeastaan en edes pahemmin löytänyt mitään tosi kivaa osteltavaa. Messuilla tuli vietettyä muutama tunti, ja päästiinpä moikkaamaan myös mun työkavereita. Sen jälkeen suunnistettiinkin junalla ja metrolla anopin luokse kyläilemään. Pääsi pikkumieskin ekaa kertaa julkisilla matkailemaan :)

Messuostoksia; uudet kuolalaput. Ovat jo tässä viikon aikana tuleet erittäin ahkeraan käyttöön ;)
Alempi livenä tummanruskea eikä musta niikun kuva antaa ymmärtää.

Toinen messuostos; Uusi tuttiketju. Meillä on aikasemmin ollut vaan yksi tuttiketju joka on milloin missäkin
joten toinen ketju on kyllä helpottanut huomattavasti.

Ollaan tässä pikkuhiljaa aloitettu myös kiinteiden syömistä, ja erittäin lupaavasti onkin joiltain osin alkanutkin. Tähänmennessä ollaan kokeiltu perunaa, porkkanaa, mangoa, persikkaa ja päärynää. Vihannekset eivät oikein vielä meinaa upota mutta varsinkin persikka ja päärynäsosetta tuo vetäisi niin paljon että ihan äitiä hirvittää. Ihan hirveitä määriä en kuitenkaan vielä ole uskaltanut antaa kun ihan vasta viikon verran noita ollaan maisteltu, ettei toisella vaan tulis mitään masuvaivoja.

Ihanaa, kohta pääsen puuhaamaan meidän pienen kotikolon parissa taas kun anopin kautta saimme valkoista ja limevihreää (♥♥♥) maalia. Kohta meidän seinät on taas sen näköisiä että niitä sietää kattellakkin! Sitten kun vielä sais ruokapöydän ja sohvan vaihtoon.......

Pattia ultraamassa

Eliaksella tosiaan on jo muutaman viikon (vaiko jo kuukauden?) ollut outo patti vasemmassa reidessä, viimeviikolla käytiin lääkärillä näyttämässä sitä ja saatiin tälle päivälle aika ultraääneen. Ultratädit ei osaneet pattia virallisesti miksikään nimetä mutta ilmeisesti joku ihan harmiton patti kyseessä. Ei ollut lihaksessa kiinni tms, ja sanoivat että todennäkösesti patti lähtee ihan itsestään pois jossainvaiheessa. Nyt vielä odotellaan että mitä mieltä lääkäri on patin uä-kuvista. :)

Maanantaina käytiin myös elämämme ensimmäistä kertaa äitivauva-treffeillä! Kyseiset treffit oli erään facebook ryhmän pääkaupunkiseutulaisten jäsenten järkkäämät ja oli ihan superkivaa! Muut lapset oli aika reilusti vanhempia kun Elias, eikä tuo nyt kovin vielä lapsi-seurasta ymmärrä mutta mamma oli oikein mielissään kun sai vähän muista äideistä seuraa. Seuraavat treffit onkin jo suunnitteilla, ja ehdottomasti mennään kyllä uudestaan! Huomenna olis kans tarkoitus käydä tyttöjen talon äitivauva-ryhmässä, toivottavasti siellä olis yhtä kivaa kun tuolla maanantaisilla treffeillä.

Ensi viikolla sitten neuvolaan 4kk-käynnille, lapsimessutkin olis ensi viikon viikonloppuna - sinne kovasti kiinnostais mennä, mutta pitää kattella saanko seuraa sinne. Samalla pääsis moikkailemaan työkavereitakin Eliaksen kanssa.

Nyt me lähdetään tuonne ulos nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ja lämpimästä ilmasta...ihanaa kesä tulee ♥

Sairastelua kerrakseen

Koko edellinen viikko on meillä mennyt sairastellessa, jyväkylän reissun jälkeen mä olin pari päivää melkein 40 asteen kuumeessa. Nyt olen jo kuumeesta päässyt eroon, mutta vuotava nenä, kipeä kurkku ja yskä kiusaavat vielä. Noh, jos ei omassa sairastelussa ollut tarpeeks niin perjantaina kävi tiemme sitten terveyskeskuksen päivystykseen. Aamulla Eliaksen toinen silmänymärys muuttui ihan tulipunaiseksi ja näytti vähän turvonneelta, soittelin neuvolaan josta sanoivat että menkää terveyskeskuksen päivystykseen. Sinne kun päästiin niin silmänympäryksen punoitus oli vähän vaalentunut mutta turovtus oli vähän lisääntynyt. Lääkäri totesi silmätulehduksen ja kirjotti reseptin silmätippoihin. Eliaksella on joku outo patti reidessä niin näytin sen myös lääkärille. Itse epäilen että se on rokotuksesta tullut mutta ajattelin kuitenkin näyttää lääkärillekkin kun rokotuksesta kuitenkin on jo useampi viikko eikä patti näytä lähtevän minnekkään, ja kaikenlisäksi se on vielä ihan eri kohdassa kun mihin se rokotus pistettiin....lääkäri tutkaili pattia hetken ja totesi että se voi hyvinkin olla rokotuksesta, mutta otetaan varmuuden vuoks ultraäänikuva joten maanantaina mennään sitten pattia ultrailemaan.

Jos ei tässä vielä tarpeeksi, niin nyt on Elias sitten kuumeessakin. Aamulla kuumetta oli 38 astetta :( Poitsu kuitenkin on suht virkeä ja jaksaa kyllä hymyillä ja höpötellä hetken, mutta muuten sitten on paljon väsyneempi ja itkuisempi kun normaalisti. Pitää toivoa että menisi nopeasti ohi! 

Silmätippojen laitto on sitten asia ihan erikseen, hitto että osaa olla vaikeeta! Saatiin tipat laitettua suht pienellä vaivalla kun N laittoi silmätipat samalla kun imetin Eliasta - yksinollessa onkin ollut sitten ihan eri juttu....kuumeisena poitsu haluaa kokoajan olla sylissä ja muutenkin on vähän tommonen kiemurtelevainen ja itkuinen niin yritä siinä nyt yksikses laittaa silmätippoja toisen silmään niin että sinne silmäänkin menisi jotain.

Eipä tässä oikein muu auta kun toivoa että menisi nopeasti ohi, kamalaa nähdä oma lapsi, joka normaalisti on mitä aurinkoisin eikä suunnilleen ikinä itke, noin huonovointisena :(

Minilomalla keskisuomessa

Viimeviikonloppu oltiin pienellä minilomalla muuramessa mun serkkujen luona. Vähän jännitti että mitä automatkasta tulee, on Elias kyllä ollut tähänmennessä tosi kiltti automatkustaja ja yleensä pikkumies nukkuu vaan mutta onhan se kuitenkin vähän eri asia ajella joku puol tuntia jonnekkin kun että ajellaan 3h. Turhaan kuitenkin jännitti, siellä se nytkin tuhisi tyytyväisenä sekä meno- että paluumatkan.

Perjantaina tultiin perille niin myöhään ettei oikein muuta ehditty tekemään kun vähän levähtämään matkan jälkeen, syömään (oli muuten vähän ihana tunne kun ei koko viikonlopun aikana tarvinnu tehdä itse ruokaa, kaikki ruoka vaan tuli naaman eteen! :D ) ja käymään koirien kanssa iltalenkillä. Tosin iltalenkin ajaksi pikkumies sai jäädä serkkujen äidin kanssa sisälle odottamaan.

Ihanat lenkkimaisemat ♥

Lauantaina käytiin sitten heti ensimmäiseksi ulkona, jäällä kävelemässä. Ihanan aurinkoinen ilma ja lämmintä! Ainoa mikä vähän haittasi tunnelmaa oli hurjan kova tuuli...tosin eipä sekään kovin paljoa haitannut, sillä kyllä siellä jäällä vierähti tovi jos toinenkin. Jää-seikkailun jälkeen käytiin vähän jyväskylän keskustassa ihmettelemässä ja shoppailemassa...sain vihdoinkin ihanan Kimperin pipon Eliakselle, että mä tykkään tuosta - se on niiiiiiin söpö! ♥ Kimperin jälkeen käytiin vielä H&M mistä tarttu mukaan pari uutta yöpukua pikkumiehelle, ja itelleni uus paita. Jyväskylästä takaisin serkuille, syömään ja pikkumies päiväunille. Iltapäivällä käytiin vielä koirien kanssa jäällä pyörähtämässä ja loppuilta katteltiin vaan telkkaria ja hengailtiin.

Ihana uus pipo ♥

Sunnuntaina olikin vähän aikasempi herätys, tavaroiden pakkaus ja suunta kohti korpilahtea ja koiranäyttelyä johon molemmat mun koirat osallistui. Löydettiin ongelmitta perille, ja saatiin tavaratkin raahattua maneesiin sisälle. Elias hetken ihmetteli ja katteli ympärilleen, hirveesti koiria ja paljon haukkumista....hetken ihmeteltyään päätti pikkumies sitten käydä nukkumaan :D Ihan pienestä ei näköjään tuo lapsi hetkahda. Koiranäyttelystä jatkettiin sitten matkaa suoraan kotiin.

Reissusta palattuun kotiin onnellisina mutta väsyneinä, ja mä sain kotiintuomisiksi ihan järkyttävän kurkkukivun ja äänikin meinaa kokoajan lähteä....pitää pitää peukut pystyssä ettei nyt mitään pahempaa tuu!

Meidän perheen vauvat :)

Mites muut, minkä ikäsenä ootte lapsen kanssa ekaa kertaa tehnyt jonkun pidemmän reissun ja miten se meni?

Pikkumies 3kk

Söpöstys ♥

Viimeviikolla käytiin Eliaksen kanssa 3kk neuvolassa, hienosti oli poika kasvanut ja kehittynyt. Painoa herralla oli 6050g ja pituutta 61,5cm - ei ihmekkään ettei 56cm vaatteet enää mene päälle ;) Muutenkin oli herra hyvin kehittynyt eikä neuvolatädillä ollut mitään ihmeempää huomauttamista. Ite en oikeastaan aiemmin edes ole huomannut miten paljon Elias onkaan kasvanut, kunnes tuossa yksi päivä kattelin anopin antamaa valokuva-albumia josta löyty kuvia synnäriltä....hitsit että se on ollut pieni!

Kävin myös tuossa yksi päivä Eliaksen vaatekaapin läpi ja pistin meidän 50cm ja 56cm vaatteet myyntiin fb kirppareille, ja laitoin 60cm & 62cm vaatteet kaappiin. Miten tuolla pikkumiehellä onkaan niin paljon vaatteita? Varmaan tuplasti enemmän kun mun vaatekaapissa :D

Muuten meille ei mitään sen ihmeellisempää kuulu, vähän pikkumies on viimeaikoina ollut sitämieltä että päiväunet on ihan turhia, mikä meinaa sitä että kiukuttaa kun ei päivällä nuku kunnolla. Liekö tuo viimeaikoina niin ihanasti paistanut aurinko syynä, jos huoneessa on liian valosaa? Eniveis, hyviä päiväuni-vinkkejä otetaan vastaan :) Yleensä ollaan käyty koirien kanssa ulkoilemassa päiväuni-aikaan ja Elias nukahtaakin vaunuihin heti kun sen sinne laittaa, mutten kuitenkaan haluais opettaa pientä pelkästään vaunuissa nukkumaan kun sänky kuitenkin on nukkumista varten. Nukahtaa se päiväunillekkin sänkyyn lopulta, mutta aikamoisen taistelun sen saavuttamiseksi saa käydä. Loppuun vielä tämmöstä pientä kyselyä:

Minkä kokosia muiden lapset on olleet 3kk neuvolassa? :)

Vähän taustatietoa....

Pitkällisen pohdiskelun jälkeen päätin minäkin pistää ihan vaan omaa arkea koskevan blogin pystyyn. Ruudun takana kirjoittelee 20 vuotias nainen jonka arki koostuu tällä hetkellä lähinnä vauvan hoitamisesta, koiraharrastuksesta ja vähän kavereistakin. Mukana menossa myös avomies/kihlattu :)

Bloggaaminen ei sinäänsä ole minulle uusi juttu sillä koirillani on ollut blogi pystyssä jo about 7vuotta, jos jotakuta kiinnostaa koiraharrastukseni niin siitä pääsee enemmän lukemaan koirieni blogista.

Mitäs sitä nyt itsestään kertoisi, lempiaisoihin kuuluu suklaa ja suolaset herkut, koirat, shoppailu, lenkkeily ja ruuanlaitto. Omaan erittäin huonon itsekurin johon yleensä kaikki "nyt elän terveellisesti ja alan käymään salilla" - yritykseni kaatuvat. En pidä selän takana puhumisesta ja inhoan tonnikalaa. Keliaakikko olen myöskin. Saatan vaikuttaa ujolta jos minut tapaa jossain livenä mutta kun minuun tutustuu ei minun hiljentäminen enää olekkaan niin helppoa ;)

Päivieni piristys ja elämäni valo on ihana pieni hymypoikani (synt. 12/13) sekä koirani joille minä olen se maailaman paras ihminen ♥