Kahdestaan

Käytiin maanantai-aamuna saattamassa N junalle, eli ollaan nyt Eliaksen kanssa oltu ihan kahdestaan 3 päivää. Hyvin on päivät sujuneet kun on päivisin ollut ohjelmaa. Iltaisin sitten on kyllä paikoittain ollut tosi yksinäistä kun olen yksin ollut hereillä, olen täällä säpsähdellyt pienimpiäkin kolahduksia. Naapurit ovat vielä kolistelleet tavallista enemmän, niin että kuulostaa ihan siltä että meidän yläkerrassa olisi joku....minä ja mun vilkas mielikuvitus! Ikävä on kova, sitä ei voi kieltää, onneksi Elias pitää äidin hyvin puuhakkaana niin ei liikaa ehdi miettimään. Tämä tulee olemaan pisin aika mikä ollaan N kanssa oltu erossa koko meidän seurustelun aikana....kyllähän siinä tulee vähän orpo olo kun on niin tottunut siihen että se toinen on aina vierellä. Onneksi nykyaikana on kännykät, tietokoneet ja tabletit ja kaikenmaailman ohjelmat minkä avulla voi virtuaalisesti jutella niin päästään kuitenkin iltaisin vähän höpöttelemään siitä miten kunkin päivä on sujunut.

Onneksi minulla on ihania ystäviä joista useampikin on tarjoutunut pitämään seuraa jos aika käy liian yksinäiseksi. Yksikin suht tuore äitituttavuus tarjoutui tulemaan vaikka yökylään tms jos alkaa liikaa pelottamaan illalla. Ihanaa että tälläisiä ihmisiä on olemassa ♥

Eilen käytiin kaverin ja hänen poikansa (samana päivänä syntynyt kun Elias) kanssa lintsillä ihmettelemässä. Käytiin muutamassa ilmasessa laitteessakin ajelemassa. Kovasti tykkäsivät kyllä pojat ja olivat ihan innoissaan kun pyörittiin ympyrää karusellissa. Ei noin pieni vauva tietenkään vielä oikein mitään saa irti tuosta lintsikäynnistä, mutta hauska kokemus kyllä oli.